Noin, ensimmäiset 150 km patatylsää kasitietä rypistettynä takana. Taipaleen aloitti allekirjoittanut Arvon katsellessa läppäriltä leffaa lähes koko matkan minun kiroillessa asuntoautoja sun muita tien tukkivia mökkiläisiä peräkärryineen. Koitan tuossa yön aikana kasvattaa pinnaani hieman, kun jotenkin tuntuu siltä, että tällä reissulla törmätään vielä toisiinkin turisteihin...Puolin jos toisinkin matkakumppanin viihtyisyyttä varmasti edistää se, jos toisen osapuolen kärsivällisyys matkanteossa ei ole kiehuvan maidon luokkaa...

Huomenaamulla olisi tarkoitus lähteä ajelemaan viimeistään siinä kuuden maissa niin, että ehdimme vielä illaksi Kukkolankoskelle tai Aavasaksaan, katsotaan nyt mihin volkkari pysähtyy. Hieman jännittää ensimmäisen yön majoitus - Anne Borgström meni lupaamaan koko päiväksi ja yöksi enemmän tai vähemmän kaatosadetta. Voipi olla, että vettä pitämätön telttamme jää näin ollen takaluukkuun ainakin toistaiseksi.

Auto on lastattu täyteen kameroita, läppäreitä & sekalaista elektroniikkaa ja muuta viihdykettä. Ei tietoakaan niistä kakarana tehdyistä lapinreissuista, kun muistaakseni ensimmäisen kerran aloitimme "koska me ollaan perillä" -laulun jossain Parkanon kohdalla. Etenkin tuota Pohjanmaaksikin nimitettyä golfkenttää ylitettäessä muutama kausi Simpsoneita läppäreillä on varmasti tervetullut ajatus.